Let me entertain you!

Voi Robbie minkä teit.
Mikä ilta! En ollut alunperin menossa Robbien keikalle Ratinaan, vaan tarkoituksena oli viettää ihan tavallinen koti-ilta: ulkoilua lasten kanssa, lapset ajoissa nukkumaan ja työkavereille tarkoitetun kakun koristelun kimppuun.
Vaan kuinkas sitten kävikään?

Klo 13.04 ystäväni soitti minulle, että hänen keikkaseuralaisensa oli perunut illan keikalle lähdön, haluanko lähteä seuraksi? Ai että haluanko! Pikainen soitto miehelle kotiin, oliko meillä jotain illaksi? Mies totesi ystävän puhelusta kuultuaan että vaikka meillä olisi ollut mitä illaksi, sinähän menet!
Ja niin klo 16 työpäivän loppuessa luikahdin kärppääkin nopeammin autoon ja huristelin kotiin. Kotona äkkiä perheen pienimmän maitobaarina toimiminen, sitten koirat pissalle ja ääntä nopeammin suihkuun. Kaikki kaverini tietävät että minä olen porukasta se, jota saa aina odottaa. Mutta nyt suoriuduin hommistani nopeammin kuin ikinä, ja aikalailla tasan tunti kotiutumisesta olin jo matkalla ystäväni luokse laittautuneena.
Sieltä sitten hyppäsimme bussiin ja ajoimme kaupunkiin. Koska en ollut kotona ehtinyt syömään mitään, nälkä kurni jo suonissa ja oli aivan pakko poiketa kahvilan kautta.

Pienen evästauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Ratinan stadionia. Odotuksista huolimatta jonoja ei juurikaan vielä siihen aikaan ollut, vaan pääsimme sujuvasti istumapaikoillemme jotka olivat aivan loistavat. Ne olivat lavan oikealla puolella ja niistä näki todella hyvin koko esityksen.

Viimein Robbien lämppärinä toiminut Brittiläinen Erasure aloitti oman shownsa. Tämä esiintyjä oli minulle aivan tuntematon, mutta heillä oli sen verran menevää musiikkia että kyllä siinä alkoi tanssijalkaa vipattaa!
Täsmälleen klo 20.45 Robbie sitten aloitti. Pakko myöntää, en ole ikinä ollut Robbien suuri fani. Pidän suurimmasta osasta hänen musiikkiaan, mutta se on ollut vain "musiikkia musiikin joukossa". Ei siis sellaista, jota kuuntelisin oma-aloitteisesti vaikka Spotifystä tiskauksen tai iltalenkin lomassa.

Mutta Robbie lunasti aivan kaikki odotukset, joita en tiennyt edes itselläni olevan.
Hän oli suurenluokan showmies.
Kun Robbie kajautti suuressa nyrkkeilyhanskassa istuen ilmoille "Love my life"- biisinsä, nousi yleisössä punaisten sydänten, huivien, ilmapallojen ja muiden esineiden meri. Kyseessä oli Novan luotsaama tempaus. Robbie saatiin yllätettyä tällä täysin!
Illan aikana nähtiin ilotulitusta, pyrotekniikkaa ja myös Robbie Williamssin isä marssi lavalle laulamaan.
Mm. encore-listassa olleen Angels-biisin aikana yleisössä velloi valomeri. Se oli upeaa katsottavaa.
Huikea show joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi!

Kaiken kruunasi upea keli. Vaikka päivällä oli tullut vähän väliä sadekuuroja, emme illan aikana saaneet niskaamme pisaraakaan vettä. Aurinko laski keikan aikana upeana ja ilma oli juuri sopivan lämmin elokuiseksi illaksi.

Tämä oli ensimmäinen "suuren maailman artistin" keikkani. Muutenkin keikkakokemukseni ovat kovin rajalliset jos ei muutamia iskelmäfestareita lasketa. Popeda pari kertaa nähtynä, Antti Tuiskun keikka Logomossa 2015 joulukuussa ja Cheekin jäähallikiertueen keikka Hakametsässä alkuvuodesta 2016.
Robbien keikka oli kuitenkin vielä enemmän.

Nyt on ääni käheänä laulamisesta ja kädet maitohapoilla kaikesta heilumisesta ja taputuksesta. Jalkatreenikin tuli tehtyä encorea odottaessa katsomon lattiaa tampaten.

Ja miten ihana olikaan tulla yöllä kotiin, kun mies oli laittanut lapset nukkumaan, hoitanut koirat ja vielä kaikenkukkuraksi koristellut työkavereilleni tarkoitetun synttärikakun! Lisäksi jääkaapissa odotti minua tölkki energiajuomaa, koska "nukut kuitenkin niin vähän yöllä, niin jaksat huomenna sitten töissä".
Miten kiitollinen voikaan ihminen olla lähellä olevista ihmisistään? Mielettömän kiitollinen.

Ilman ystävääni en olisi varmaan ikinä nähnyt Robbie Williamsia. Ja ilman miestäni en olisi ikinä päässyt näin nopealla varoitusajalla keikalle.

Näillä fiiliksillä on enemmän kuin hyvä jatkaa synttäriviikonloppuun ❤️