Se aika vuodesta.

Taas on tullut SE aika vuodesta. Siis aika kaivaa lasten laatikot kamalalla vimmalla läpi ja karsia kaikki pieneksi jääneet vaatteet pois. Aktivoitua ja ottaa kirpputoripöytä.

Tykkään itse kirppistelystä. Sekä Facebookissa tapahtuvasta, että ihan "live"kirppiksistä.
Nykyään lastemme vaatteet ostetaankin 90% kirpputoreilta. Esikoinen on toki haastavassa iässä, koska voin itsekin kertoa että viisivuotiaalta pojalta ei ihan hirveästi jää eteenpäin kierrätettäväksi vaatteita. Varsinkaan housuja. On päiviä, jolloin esikoinen on saanut jopa kolmiin housuihin reiät polviin, koska meno on kovaa ja tekevälle sattuu.
Välillä silti onneksi iskee kultasuoneen ja löytää oikeankokoisia housuja myös hänelle. Silloin yleensä tuleekin tyhjennettyä koko pöytä housuista :D

Mutta itse kirpputorilla myyminen on kamalaa. Jos myyt facekirppiksellä, iskee tuskanhiki siitä, että olet varmasti syynännyt vaatteet suurennuslasilla luonnonvalossa, keinovalossa, taskulampun valossa jne.
Kun taas myyt livekirppiksellä, niin se järjestelyn vaiva on ihan kamala! Meidän vakiokirppiksellä ainakin pyörii myös trokareita enemmän kuin tarpeeksi, jotka ovat kärppänä paikalla kun pystytät pöytää. Hävyttömimmät yksilöt ovat viereisten loosien kautta kurkotelleet pöydällä olleita esineitä kun mieheni blokkasi pääsyn suoraan pöydällemme. En vaan voi käsittää heitä!
Lisäksi oma hommansa on pöydän siistinä pitäminen: kävelet ulos kirpputorilta ja pöytä on jo räjähtänyt ihmisten käydessä myytäviä tuotteita läpi. Kun seuraavan kerran palaat kirppikselle, näyttää pöytäsi siltä kun ydinpommi olisi tiputettu siihen.

Olen jo monta viikkoa yrittänyt aktivoitua ja varata kirppispöytää. Välillä olen jättänyt sen tietoisesti tekemättä, välillä taas olen yksinkertaisesti unohtanut. Tänään kuitenkin viimein päätin aktivoitua. Olin henkisesti varautunut siihen että pöytä olisi noin kahden viikon päästä: vaatteet ehtisi oikein mainiosti hinnoitella ennen sitä. Puhelimessa minulle ehdotettiin ensin, että tämän viikon lauantaina, eli ihan parin päivän päästä, olisi pöytä vapaana.
Kun änkytin puhelimeen että se on kyllä vähän liian aikaisin, niin linjan toisessa päässä todettiinkin että hei, tänään olisi heti pöytä vapaana ja vasta lauantaina alkaisi rullata maksu! Järkytyin, mutta samalla riemastuin parista ilmaisesta päivästä niin kovasti että kohta kuulin oman ääneni sanovan puhelimeen: "Hienoa, otan sen pöydän!" Ettäkö mitä siis? Juurihan totesin että jo pari päivää tulee liian nopeasti, ja nyt aikaa olisikin vain PARI TUNTIA!
Kun olimme hakeneet esikoisen hoidosta, laitoin lapset päiväunille ja aloin hiki hatussa laittaa kirppistavaroita läjään.
Jossain välissä ehdin jopa tehdä välipalaksi pannukakkua ja kuopukselle banaanilettuja.

Kun lapset olivat nukkuneet ja syöneet, haimme mieheni töistä ja suuntasimme kirpputorille. Seuraava 1,5h sisälsi hullunraivolla tehtyä hinnoittelua ja järjestelyä. Mieheni viihdytti sillä aikaa lapsia. Lopulta pöytä oli edes jonkinlaisessa kuosissa ja saatoimme poistua kotiin. Seuraavan kerran menen kirppikselle perjantaina siivoamaan pöydän ja lisäämään vaatteita. Katsotaan minkälainen räjähdys siellä minua odottaa.

Sadonkorjuun aika

Esikoinen halusi koko kevään perustaa oman puutarhan, koska äidilläkin on.
No, sitten kerran Hong Kongissa Mummun ollessa mukana hän heltyi. Mummu osti pojalle ruukkupaprikan. Sitten heltyi myös äiti, ja osti herneitä sekä juniori puutarhurin setin kylvettäväksi. Juniori puutarhurin setti sisälsi salaattia, porkkanaa ja retiisiä.
Pitkään nämä kylvettävät muhivat meidän eteisen hyllyn päällä odottaen sopivaa paikkaa mihin ne kylvää. Lopulta kesäkuun lopulla mieheni päätti kantaa lavakaulukset keskelle etupihaa, ja pihan perältä löytyi vielä pieni multakasakin.
Yhdessä isä ja poika kylvivät vihannekset laatikkoon. Sitten alkoi kärsimätön odotus. Onneksi ruukkupaprika tuotti innokaalle puutarhurille satoa jo aiemmin kesällä, mutta kyllä se pieni puutarhuri kävi nostamassa satoa kylvölaatikostakin muutaman kerran liian aikaisin ;)

Sitten alkoi laatikossa viimein näkyä elämää, kun herneenversot kasvoivat ja retiisistäkin alkoi nousta lehdet. Salaatit eivät ilmeisesti tykänneet olostaan, koska niistä nousi lopulta kaksi hassua lehteä, joita oli vaikea erottaa rikkaruohoista :D

Tänään sitten päätimme, että nyt on sadonkorjuun aika. Poika ihan innoissaan katseli kun äiti nyppi satoa esiin. Ja äiti itse yritti pidätellä naurua; retiiseistä suurin oli teelusikkaan mahtuva, kun taas porkkanoista suurin oli kokoluokaltaan nuppineulaa hieman paksumpi :'D Mokomat olivat kasvattaneet varret maanpinnalle ja siihen se sitten olikin jäänyt.
Lienee selvää, että naapurustolle ei sadonkorjuu juhlia näillä eväillä pidetä ;) Mutta saatiinpa nyt itse maistaa pienet palat retiisiä jokainen, ja ihan retiisiltä se maistui!

Taitaa poika olla viherpeukalonsa perinyt äidiltä, mutta emme lannistu vaan yritämme uudelleen ensi vuonna!

 

Maailman paras syntymäpäivä

Täytin tosiaan 12.8. pyöreitä vuosia, kun 30v lävähti mittariin. Sen lauantaipäivän perusteella voisin tästä lähtien täyttää joka vuosi 30v mikäli se tarkoittaisi yhtä ihanaa päivää ja yhtä ihania lahjoja ❤️

Aamu alkoi ihanasti sillä, että sain nukkua muuta perhettä pidempään. Toisinaan tämä tulee ihan tarpeeseen, kun perheen lapsilla on tapana herätä aamuisin siinä seiskan aikoihin ja pienempi kaikenlisäksi herää yöllä maitobaariin 1-2 kertaa.
Esikoinen tuli herättämään minut aamupalalle/brunssille jonka mieheni oli valmistanut. Ja siinähän syötiin niin että napa raikasi! Pöydässä oli tuoretta sämpylää, Serrano-kinkkua, mozzarellaa, lämminsavulohta, munakokkelia ja pekonia, kurkkua, paprikaa, tomaattia, salaattia ja herkullisia jukurtteja sekä appelsiinimehua. Nam!
Sitten sain avata päivän ensimmäisen lahjani: sain mieheltäni, äidiltäni ja hänen mieheltään sekä pikkuveljiltäni tyttöystävineen lahjaksi jo monta vuotta haaveilemani Minna Parikan puputennarit! Ai että! ❤️

Hieman aamiaisen jälkeen mieheni lähti viemään esikoistamme papalle yökylään ja sillä välin oma äitini saapui meille hoitamaan kuopusta. Vähän ennen puoltapäivää sitten starttasimme kohti ystäväpariskunnan kotia, josta nappasimme ensimmäiset kyytiläiset ja siitä seuraavaan osoitteeseen josta mukaan tarttui vielä ystävä avecinsa kanssa. Jotain hyötyä seitsemänpaikkaisesta tila-autosta kun saatiin kuusi aikuista samaan kyytiin ;)

Minulla oli pientä aavistusta mitä päivä voisi sisältää, mutta minua hämmensi suuresti se kun kurvasimme Näsijärven uittotunnelin suulle. Pian kuitenkin alkoi hommat selkiintyä, pääsisimme ajelemaan vesiskoottereilla! Mies oli varannut meidän porukalle kaksi vesiskootteria tunniksi, ja pienen opastuksen jälkeen puimmekin pelastusliivejä päälle ja starttailimme koneita. Ajoimme vesiskoottereilla vuorotellen ja vaihtelimme myös menopelejä, koska toinen oli hieman isompi.
Ensimmäinen ajokerta oli ainakin itselläni pelottava, olin aivan kauhusta kankeana Nässyn aalloilla, varsinkin sen jälkeen kun opastuksessa oli sanottu että allani oleva skootteri saattaa kaatua ympäri, toisin kuin ystäväni alla ollut menopeli.
Toisella ajokerralla otinkin alleni isomman vesiskootterin josta oli sanottu ettei sitä saa kaatumaan. Sillä olinkin alusta asti rennompi, uskalsin vääntää kaasun tappiin asti ja myös mutkitella isommassa vauhdissa. Se oli ihan superhauskaa! Nautin täysin rinnoin!
Vesiskootteriajelun kruunasi miehen kanssa kaksipäällä tehty ajo. Oli samalla hauskaa ja vähän pelottavaa istua toisen kyydissä, kun välillä tuntui että takapuoli irtoaa mutkassa kin et yhtään tiennyt mihin suuntaan toinen ohjaa.
Koko seurueemme selvisi kuitenkin vesiskootteriajelusta kuivana, kukaan ei joutunut uimaan eikä vesiskoottereitakaan saatu nurin. Voin sydämeni pohjasta suositella Uittotunnelin SparkParkia ja vesiskootterivuokrausta ylipäätään. Huippuhauska tapa viettää aikaa! :)

Vesiskootteriajelun loputtua ripotteli hieman vettä, mutta vesisade loppui onneksi pariin kuuroon. Seurueemme suuntasikin seuraavaksi Särkänniemeen huvittelemaan. Särkänniemessä huvitellessa menikin päivää taas oikein rattoisasti. Uskaltauduin jopa oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja houkuttelin ystäväni High Voltage-laitteeseen, molemmat olimme siinä ensikertalaisia. Minä tykkäsin kyseisestä laitteesta omaksi yllätyksekseni paljon, kun taas ystäväni totesi että hänelle se oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta kyseisessä vemputtimessa.

Koko päivän huvittelun jälkeen kaikilla varmasti vatsa kurisi, ja pääsimmekin nauttimaan Mustalahden satamaan Ravintola Kaislaan erittäin maittavaa ruokaa. Olen itse niin pihvi-ihminen, että aina kun on mahdollista syödä pihviä, sen myös syön. Kaislan pippuripihvi naudan sisäfileestä kyllä hiveli makunystyröitä juuri jopa vielä vähän enemmän kuin odotin. Jälkiruuaksi syömäni suklaakakku oli omaan makuuni hieman liian hiiltyneen makuinen (jostain syystä), mutta kaikkineen kokonaisuus oli oikein makoisa.

Ruokailun jälkeen lähdimme ystäväpariskuntamme kotiin valmistautumaan yöelämään lähtöä varten. Äitini toi pienen prinsessamme käymään ruokailemassa ennen nukkumaanlaittoa. Oli ihana nähdä pieni neiti vielä siinä päivän tohinan jälkeen, ja kuulla kuinka hyvin heillä oli mennyt päivä.
Neidin ruokailuhetken jälkeen he lähtivät takaisin kotiin ja me jatkoimme illan istumista ja rauhallista valmistautumista. Ystävänikin saapui avecinsa kanssa paikalle ja jatkoimme siinä jutustelua.
Sain myös ystäviltäni ihania lahjoja: Ystäväpariskunnan lahjapaketista paljastui hulppea setti Body Shopin tuotteita mansikan tuoksuisena, ja ystäväni paketissa oli Kossin sporttikuulokkeet joita olin jo monta kuukautta kaipaillut ja kaupoissa katsellut. Bonuksena paketissa oli vielä levy Fazerin mansikka-suklaata, joka tulikin syötyä hyvin vikkelästi parin seuraavan päivän aikana :D

Päivän päätteeksi suuntasimme yökerhoon kuluttamaan tanssilattiaa ja nauttimaan hyvästä seurasta ja mukavasta illasta. Mieheni kanssa olimme kotona noin kolmen aikaa yöllä, ja pakko sanoa että oli mukava mennä nukkumaan kun tiesi juoneensa vain pari annosta alkoholia ja näinollen tiesi että aamulla ei ole pää kipeä :-)

Syntymäpäivä oli ihan mielettömän ihana, liian harvoin tulee vietettyä tällä tavalla aikaa ystävien seurassa! Otetaanhan joskus uusiksi, eikö vain?!

Ja ihanat syntymäpäivälahjani kruunasi vielä appiukolta hieman myöhemmin lahjaksi saadut liput Antti Tuiskun Pakkahuoneen keikalle ❤️

Elämä antaa, elämä ottaa..

Heti blogin alkuvaiheissa iski blogihiljaisuus. Mutta sillekin on selityksensä.
Sunnuntaina, heti syntymäpäivieni jälkeisenä aamuna sain pysäyttävän tekstiviestin isältäni: Pappani oli kuollut aamulla. Pappani täytti alle viikkoa aiemmin 82 vuotta.
Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli postata mitään syntymäpäivistäni.
Sunnuntaista asti olen potenut huonoa omaatuntoa. Koko kesän piti käydä isovanhempiani katsomassa. Tai itseasiassa viimeiset kaksi vuotta on pitänyt käydä kylässä. Ikinä ei vaan saanut tartuttua asiaan, vaikka heille on meiltä matkaa vain vähän yli 10 kilometriä. Naurettavaa.
Nyt se on papan osalta myöhäistä.. Hautajaiset pidetään parin viikon päästä. Olemme jo mieheni kanssa päättäneet, että lapsia emme ota mukaan. Pari viikkoa sitten olleet rippijuhlat paljastivat sen mitä oletimmekin; ei kohta 1v ja 5v lapset jaksa olla nätisti kirkossa. Tai ehkä jotkut jaksavat, mutta eivät meidän lapsemme.
Niinpä sallimme hautajaispäivänä kaikille hetken surra ja muistella pappaani rauhassa.

Pappani oli minulle tärkeä. Hän oli tärkeässä roolissa myös kouluvalinnoissani yläasteen kynnyksellä. Kun olin lapsi, asuivat isovanhempani Aitoossa. Pappani työskenteli Anna Tapion koulussa, ja vei meitä serkuksia aina koulujen loma-aikaan mukanaan työpaikalleen. Pääsimme käymään navetassa lehmiä ja muita eläimiä hoitamassa ja tutustuimme koulun miljööseen.
Ala-asteen viimeiset vuodet olivat minulle aika hankalia, minua kiusattiin koulussa. Niinpä en halunnut suunnata saman porukan mukana yläasteelle, vaan hyvien muistojen siivittämänä hain Anna Tapion kouluun yläastevuosiksi.
Voisin vaikka vannoa, että niillä vuosilla oli tärkeä rooli elämässäni.

Pappani oli todella taitava käsistään. Kun olimme pieniä, jouluna ja syntymäpäivinä saimme nauttia papan luomuksista. Olen lapsuusvuosien aikana saanut häneltä muunmuassa nukkekodin, nukenkehdon, sienituolin, korurasian ja hevosenhoitotarvikkeille puisen pakin.
Kaikki ovat valitettavasti vuosien aikana hävinneet. Viimeisimpänä jouduin hävittämään mukana kulkeneen nukkekodin, jonka haaveilin voivani antaa omien lasteni käyttöön aikanaan. Se joutui kuitenkin nykyisessä kodissamme tilanpuutteen vuoksi kylmäsäilytykseen ja homehtui.

Kaiken tämän sekavan sepustuksen keskellä tahdon vain lausua kiitoksen.
Kiitos rakas Pappa kaikesta siitä mitä annoit minulle. Lepää rauhassa ❤️

30

Tänään se on. Nimittäin minun virallinen 30-vuotispäiväni. Oletettavasti juuri tänään, juuri sillä sekunnilla kun tulee oikeasti 30v täyteen, puskee pää täyteen harmaita hiuksia ja jäseniä alkaa kolottaa. Ai eikö vielä?

Todellisuudessa 30v on minulle hetki pysähtyä ja miettiä, että mitäs sitten tehtäisiin? Mitä haluan elämältä seuraavan viiden vuoden aikana? Mikä haluan todellisuudessa olla isona?
Monta kysymystä pyörii päässä, ja niihin pitää löytää vastauksia jollain aikavälillä. Tänään ei kuitenkaan ole sen hetki.

Tänään nautitaan läheisten ja ystävien seurasta. En tiedä tarkalleen mitä tänään tulee tapahtumaan, koska mieheni on hoitanut järjestelyt. Tiedän vain että mukana on muutama läheinen ystävä ja vietämme päivää ja iltaa aikuisten kesken.
Esikoisemme menee papalle yökylään, reppu on jo pakattu ja poika on ihan innoissaan, niinkuin aina niinä erityisinä kertoina kun yökylään pääsee.
Oma äitini tulee kotiimme hoitamaan perheen pienintä. Tämä on samalla ensimmäinen kerta kun joku muu kuin mieheni hoitaa tyttöä minun/meidän poissaollessa.
Minua tottakai jännittää asia ihan hirveästi, vaikka uskonkin että kaikki menee hyvin.
Me tulemme itse kotiin sitten jossain vaiheessa alkuyöstä, joten miksikään yökyläilyksi tätä kertaa ei voi kutsua, eikä ole edes tarve :)

Innoissaan ja jännittyneenä odotan mitä päivä tuo tullessaan! Tulen varmasti lähipäivinä kertomaan siitä jotain myös teille.

Let me entertain you!

Voi Robbie minkä teit.
Mikä ilta! En ollut alunperin menossa Robbien keikalle Ratinaan, vaan tarkoituksena oli viettää ihan tavallinen koti-ilta: ulkoilua lasten kanssa, lapset ajoissa nukkumaan ja työkavereille tarkoitetun kakun koristelun kimppuun.
Vaan kuinkas sitten kävikään?

Klo 13.04 ystäväni soitti minulle, että hänen keikkaseuralaisensa oli perunut illan keikalle lähdön, haluanko lähteä seuraksi? Ai että haluanko! Pikainen soitto miehelle kotiin, oliko meillä jotain illaksi? Mies totesi ystävän puhelusta kuultuaan että vaikka meillä olisi ollut mitä illaksi, sinähän menet!
Ja niin klo 16 työpäivän loppuessa luikahdin kärppääkin nopeammin autoon ja huristelin kotiin. Kotona äkkiä perheen pienimmän maitobaarina toimiminen, sitten koirat pissalle ja ääntä nopeammin suihkuun. Kaikki kaverini tietävät että minä olen porukasta se, jota saa aina odottaa. Mutta nyt suoriuduin hommistani nopeammin kuin ikinä, ja aikalailla tasan tunti kotiutumisesta olin jo matkalla ystäväni luokse laittautuneena.
Sieltä sitten hyppäsimme bussiin ja ajoimme kaupunkiin. Koska en ollut kotona ehtinyt syömään mitään, nälkä kurni jo suonissa ja oli aivan pakko poiketa kahvilan kautta.

Pienen evästauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Ratinan stadionia. Odotuksista huolimatta jonoja ei juurikaan vielä siihen aikaan ollut, vaan pääsimme sujuvasti istumapaikoillemme jotka olivat aivan loistavat. Ne olivat lavan oikealla puolella ja niistä näki todella hyvin koko esityksen.

Viimein Robbien lämppärinä toiminut Brittiläinen Erasure aloitti oman shownsa. Tämä esiintyjä oli minulle aivan tuntematon, mutta heillä oli sen verran menevää musiikkia että kyllä siinä alkoi tanssijalkaa vipattaa!
Täsmälleen klo 20.45 Robbie sitten aloitti. Pakko myöntää, en ole ikinä ollut Robbien suuri fani. Pidän suurimmasta osasta hänen musiikkiaan, mutta se on ollut vain "musiikkia musiikin joukossa". Ei siis sellaista, jota kuuntelisin oma-aloitteisesti vaikka Spotifystä tiskauksen tai iltalenkin lomassa.

Mutta Robbie lunasti aivan kaikki odotukset, joita en tiennyt edes itselläni olevan.
Hän oli suurenluokan showmies.
Kun Robbie kajautti suuressa nyrkkeilyhanskassa istuen ilmoille "Love my life"- biisinsä, nousi yleisössä punaisten sydänten, huivien, ilmapallojen ja muiden esineiden meri. Kyseessä oli Novan luotsaama tempaus. Robbie saatiin yllätettyä tällä täysin!
Illan aikana nähtiin ilotulitusta, pyrotekniikkaa ja myös Robbie Williamssin isä marssi lavalle laulamaan.
Mm. encore-listassa olleen Angels-biisin aikana yleisössä velloi valomeri. Se oli upeaa katsottavaa.
Huikea show joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi!

Kaiken kruunasi upea keli. Vaikka päivällä oli tullut vähän väliä sadekuuroja, emme illan aikana saaneet niskaamme pisaraakaan vettä. Aurinko laski keikan aikana upeana ja ilma oli juuri sopivan lämmin elokuiseksi illaksi.

Tämä oli ensimmäinen "suuren maailman artistin" keikkani. Muutenkin keikkakokemukseni ovat kovin rajalliset jos ei muutamia iskelmäfestareita lasketa. Popeda pari kertaa nähtynä, Antti Tuiskun keikka Logomossa 2015 joulukuussa ja Cheekin jäähallikiertueen keikka Hakametsässä alkuvuodesta 2016.
Robbien keikka oli kuitenkin vielä enemmän.

Nyt on ääni käheänä laulamisesta ja kädet maitohapoilla kaikesta heilumisesta ja taputuksesta. Jalkatreenikin tuli tehtyä encorea odottaessa katsomon lattiaa tampaten.

Ja miten ihana olikaan tulla yöllä kotiin, kun mies oli laittanut lapset nukkumaan, hoitanut koirat ja vielä kaikenkukkuraksi koristellut työkavereilleni tarkoitetun synttärikakun! Lisäksi jääkaapissa odotti minua tölkki energiajuomaa, koska "nukut kuitenkin niin vähän yöllä, niin jaksat huomenna sitten töissä".
Miten kiitollinen voikaan ihminen olla lähellä olevista ihmisistään? Mielettömän kiitollinen.

Ilman ystävääni en olisi varmaan ikinä nähnyt Robbie Williamsia. Ja ilman miestäni en olisi ikinä päässyt näin nopealla varoitusajalla keikalle.

Näillä fiiliksillä on enemmän kuin hyvä jatkaa synttäriviikonloppuun ❤️

11 kk.

Yksitoista kuukautta.
Sen verran tulee perheen pienimmälle tänään ikää. Mihin tämä aika oikein on mennyt? Juurihan tuo pieni vasta syntyi, ihmeteltiin pieniä sormia ja varpaita.
Nyt pikkuneiti harjoittelee jo tuen kanssa kävelyä ja tutkii maailmaa minkä ehtii. Ja kun selkäsi käännät, hän on tyhjentänyt DVD-elokuvat hyllystä vain järjestelläkseen ne kohta uuteen, parempaan järjestykseen.
Kohta on The Day. Synttärit.
Niitä on kuulkaa suunniteltu jo kauan. Lähes ristiäisistä asti! No ei nyt sentään, mutta monta kuukautta. Silti se päivä tulee liian aikaisin, ja kaikki suunnitelmat ovat vielä levällään.
Kutsukortit on sentään tilattu, vielä kun muistaisi toimittaa loput kutsut perille!

Koristekrääsää on jo suunniteltu ja hankittu, mekko on ollut jo kauan odottamassa juhlapäivää. Ilmojen herralle jos joku viitsisi ilmoittaa että hyvää keliä olisi tilattu, jotta vielä Syyskuussa tarkenisi juhlia osittain pihallakin.

Tarjottavien suunnittelu on vielä aivan riipinraapin. Joten luottoreseptejä ja tarjottavia saa vinkata!

Mutta nyt, toivotamme vielä onnea yhdentoista kuukauden edestä tuolle pikkumurulle, ja nautimme vielä hetken perheen vauvasta <3 Kohta hän on jo taapero.

Kasvukipuilua.

Olen jo pitkään harkinnut oman blogin pitämistä. Joku pieni asia on kuitenkin aina estänyt toteuttamasta ajatusta.
Milloin olen ajatellut että ei siitä mitään tule, kun kotona ei ole tietokonetta, vaan käytössä on vain miehen työkone silloin tällöin.
Milloin olen ajatellut ettei minulla vaan ole kenellekään annettavaa.

Yhä edelleen samat ajatukset pyörii päässä, mutta päätin ottaa niistä niskalenkin, ja ennenkuin ehdin katumaan, perustin viimein blogin. Kutsutaan tätä nyt vaikka sitten kolmenkympin kriisin selättämiseksi tai kolmenkympin villitykseksi.
Aika näyttää onko minulla teille mitään järkevää sanottavaa, mutta vain kokeilemalla se selviää.

Jos kertoisin teille ensin jotain itsestäni - tai laajemmin, meistä.

Olen aivan näillä näppäimillä 30 vuotta täyttävä kahden lapsen äiti. Kahden upean lapsen. Poikamme täytti juuri 5v ja tyttäremme täyttää ihan kohta 1v.
Asumme pienessä punaisessa tuvassa, pienessä taajamassa Pirkanmaalla.
Aviomieheni ja lasten lisäksi meillä asuu kaksi koiraa, colliemummo Dora 13v ja basenjineiti Mona kohta 3v.

Blogia seuraamalla saat tietää enemmän arjestamme, ja hieman sen ulkopuolelta.
Tervetuloa!