Esikoista kannettiin hyvin vähän. Ihan pienenä vauvana kannoimme häntä trikoisella kantoliinalla, mutta sen jälkeen kun hän kasvoi siitä ohi, jäi kantaminen pariin kertaan. Silloin käytössä oli ystävältä lainattu Manduca-kantoreppu.
Kuopusta on kannettu yhden vuorokauden iästä alkaen. Ensimmäiset kantokerrat suoritti mieheni, minä en sektion jäljiltä kyennyt heti ajattelemaan kantamista.
Kuitenkin hyvin pian kotiutumisen jälkeen minäkin aloin kantaa, ensin pieniä hetkiä, sitten jo hieman pidempiä.
Kuopus on alusta alkaen viihtynyt kantoliinassa ja kantorepussa todella hyvin, pienenä hän nukahti siihen yleensä nopeasti, nykyään maisemien katselu vie usein voiton nukkumisesta.
Kantovälineinä meillä on ollut esikoisen vauva-ajalta jäänyt trikooliina, puuvillainen rengasliina, Manduca-kantoreppu ja tuoreimpana Tula-kantoreppu. Tulaa lukuunottamatta kaikki muut on myyty pois. Jaamme varmasti mieheni kanssa yhdessä saman ajatuksen, että kaikista kokeilemistamme Tula on kiistatta meille paras.
Manducassa minulla kipeytyi nopeasti selkä, Tulassa ei samaa ongelmaa ole.
Käytämme Tulaa hyvin monenlaisissa paikoissa ja tilanteissa. Toisinaan kotona, kun kuopuksen yllättää läheisyydenkaipuu ja ehkä hieman väsy, mutta meidän aikuisten pitäisi saada kotitöitä tehtyä, tulee napattua kuopus Tulaan ja jatkettua kotitöitä.
Käytämme Tulaa metsäillessä, toisinaan ihan kävelyillä ja myös kaupoilla Tula on kova sana.
Kun olimme kesälomareissulla Tanskassa ja Legolandissa, emme käyttäneet mukana olleita rattaita oikeastaan mihinkään muuhun, kuin tavaroiden kuljetukseen! Tyttö kulki reissun ajan tyytyväisenä kantorepussa maisemia katsellen ja välillä nukkuen.
Sen verran minusta on tullut tarkka kantamisen suhteen, että joka ikinen kerta, kun näen kaupungilla, kaupoilla, missä vaan, että vastaan tulee vauva epäergonomisessa rintarepussa ja varsinkin vielä kasvot menosuuntaan keikkuen, minua hetken aikaa puristaa sydämestä ja tekisi mieli käydä kysymässä, tietävätkö he, että on olemassa myös ergonomisia kantovälineitä.
Mutta taas sitten samalla ajattelen, että hienoa kun kantavat, joten en halua puuttua.
Olen saanut kuulla kantamisesta vain ja ainoastaan positiivista ja hyvää palautetta. Esimerkiksi viimeksi ruokakaupassa kun kuopus sai turhautumis-kiukkukohtauksen ja nappasin hänet Tulaan jossa hän vieläkin jatkoi rähinää, tuli vastaan vanhempi nainen joka sanoi kuopukselle: "Mitä sinä hupsu siellä rähiset, sinähän olet maailman parhaassa paikassa siellä äidin kyydissä!" ja muuten samantien tyttö rauhoittui reppuun ❤️
Ja mikäs siellä on ollessa, turvassa ja lähellä ❤️
Hyvää kantamisen viikkoa kaikille! Nauttikaa upeista syyskeleistä, olkaa rohkeita ja reippaita, napakkaa pienet rakkaat kantovälineiden kyytiin ja suunnatkaa luontoon ihastelemaan upeaa ruskaa vielä kun sitä on 😊❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti