Sadonkorjuun aika

Esikoinen halusi koko kevään perustaa oman puutarhan, koska äidilläkin on.
No, sitten kerran Hong Kongissa Mummun ollessa mukana hän heltyi. Mummu osti pojalle ruukkupaprikan. Sitten heltyi myös äiti, ja osti herneitä sekä juniori puutarhurin setin kylvettäväksi. Juniori puutarhurin setti sisälsi salaattia, porkkanaa ja retiisiä.
Pitkään nämä kylvettävät muhivat meidän eteisen hyllyn päällä odottaen sopivaa paikkaa mihin ne kylvää. Lopulta kesäkuun lopulla mieheni päätti kantaa lavakaulukset keskelle etupihaa, ja pihan perältä löytyi vielä pieni multakasakin.
Yhdessä isä ja poika kylvivät vihannekset laatikkoon. Sitten alkoi kärsimätön odotus. Onneksi ruukkupaprika tuotti innokaalle puutarhurille satoa jo aiemmin kesällä, mutta kyllä se pieni puutarhuri kävi nostamassa satoa kylvölaatikostakin muutaman kerran liian aikaisin ;)

Sitten alkoi laatikossa viimein näkyä elämää, kun herneenversot kasvoivat ja retiisistäkin alkoi nousta lehdet. Salaatit eivät ilmeisesti tykänneet olostaan, koska niistä nousi lopulta kaksi hassua lehteä, joita oli vaikea erottaa rikkaruohoista :D

Tänään sitten päätimme, että nyt on sadonkorjuun aika. Poika ihan innoissaan katseli kun äiti nyppi satoa esiin. Ja äiti itse yritti pidätellä naurua; retiiseistä suurin oli teelusikkaan mahtuva, kun taas porkkanoista suurin oli kokoluokaltaan nuppineulaa hieman paksumpi :'D Mokomat olivat kasvattaneet varret maanpinnalle ja siihen se sitten olikin jäänyt.
Lienee selvää, että naapurustolle ei sadonkorjuu juhlia näillä eväillä pidetä ;) Mutta saatiinpa nyt itse maistaa pienet palat retiisiä jokainen, ja ihan retiisiltä se maistui!

Taitaa poika olla viherpeukalonsa perinyt äidiltä, mutta emme lannistu vaan yritämme uudelleen ensi vuonna!