Tykkään itse kirppistelystä. Sekä Facebookissa tapahtuvasta, että ihan "live"kirppiksistä.
Nykyään lastemme vaatteet ostetaankin 90% kirpputoreilta. Esikoinen on toki haastavassa iässä, koska voin itsekin kertoa että viisivuotiaalta pojalta ei ihan hirveästi jää eteenpäin kierrätettäväksi vaatteita. Varsinkaan housuja. On päiviä, jolloin esikoinen on saanut jopa kolmiin housuihin reiät polviin, koska meno on kovaa ja tekevälle sattuu.
Välillä silti onneksi iskee kultasuoneen ja löytää oikeankokoisia housuja myös hänelle. Silloin yleensä tuleekin tyhjennettyä koko pöytä housuista :D
Mutta itse kirpputorilla myyminen on kamalaa. Jos myyt facekirppiksellä, iskee tuskanhiki siitä, että olet varmasti syynännyt vaatteet suurennuslasilla luonnonvalossa, keinovalossa, taskulampun valossa jne.
Kun taas myyt livekirppiksellä, niin se järjestelyn vaiva on ihan kamala! Meidän vakiokirppiksellä ainakin pyörii myös trokareita enemmän kuin tarpeeksi, jotka ovat kärppänä paikalla kun pystytät pöytää. Hävyttömimmät yksilöt ovat viereisten loosien kautta kurkotelleet pöydällä olleita esineitä kun mieheni blokkasi pääsyn suoraan pöydällemme. En vaan voi käsittää heitä!
Lisäksi oma hommansa on pöydän siistinä pitäminen: kävelet ulos kirpputorilta ja pöytä on jo räjähtänyt ihmisten käydessä myytäviä tuotteita läpi. Kun seuraavan kerran palaat kirppikselle, näyttää pöytäsi siltä kun ydinpommi olisi tiputettu siihen.
Olen jo monta viikkoa yrittänyt aktivoitua ja varata kirppispöytää. Välillä olen jättänyt sen tietoisesti tekemättä, välillä taas olen yksinkertaisesti unohtanut. Tänään kuitenkin viimein päätin aktivoitua. Olin henkisesti varautunut siihen että pöytä olisi noin kahden viikon päästä: vaatteet ehtisi oikein mainiosti hinnoitella ennen sitä. Puhelimessa minulle ehdotettiin ensin, että tämän viikon lauantaina, eli ihan parin päivän päästä, olisi pöytä vapaana.
Kun änkytin puhelimeen että se on kyllä vähän liian aikaisin, niin linjan toisessa päässä todettiinkin että hei, tänään olisi heti pöytä vapaana ja vasta lauantaina alkaisi rullata maksu! Järkytyin, mutta samalla riemastuin parista ilmaisesta päivästä niin kovasti että kohta kuulin oman ääneni sanovan puhelimeen: "Hienoa, otan sen pöydän!" Ettäkö mitä siis? Juurihan totesin että jo pari päivää tulee liian nopeasti, ja nyt aikaa olisikin vain PARI TUNTIA!
Kun olimme hakeneet esikoisen hoidosta, laitoin lapset päiväunille ja aloin hiki hatussa laittaa kirppistavaroita läjään.
Jossain välissä ehdin jopa tehdä välipalaksi pannukakkua ja kuopukselle banaanilettuja.
Kun lapset olivat nukkuneet ja syöneet, haimme mieheni töistä ja suuntasimme kirpputorille. Seuraava 1,5h sisälsi hullunraivolla tehtyä hinnoittelua ja järjestelyä. Mieheni viihdytti sillä aikaa lapsia. Lopulta pöytä oli edes jonkinlaisessa kuosissa ja saatoimme poistua kotiin. Seuraavan kerran menen kirppikselle perjantaina siivoamaan pöydän ja lisäämään vaatteita. Katsotaan minkälainen räjähdys siellä minua odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti