Kaksi viikkoa sitten torstaina kävimme esikoisen kanssa pitkän keskustelun ja mietinnän kuolemasta. Kaikki alkoi siitä, kun kerroin hänelle matkalla parturiin, että mummu tulee heitä hoitamaan seuraavana päivänä. Sitä seurasi toki liuta "Miksi?" kyselyitä, joten kerroin hänelle, että äidin pappa on kuollut ja äiti ja isi menee papan hautajaisiin.
Esikoinen toki olisi kovasti halunnut mukaan, mutta lopulta sain hänet vakuutettua siitä että siellä on liian tylsää lapsille. Siihen taisi riittää se, että mainitsin kuinka kirkossa pitää istua ihan hiljaa paikallaan.
Eli sen sijaan, että esikoinen olisi jatkanut kärttämistä mukaan pääsystä, hän alkoikin miettiä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kaksi vuotta sitten, 10.9.2015 jouduimme päästämään toisen collievanhuksemme paremmille maille menemään. Samu oli esikoiselle kovin tärkeä, ja vieläkin hän muistelee ja ikävöi Samua. Samun menetyksen jälkeen kuitenkin kuolema oli esikoiselle jo hieman tuttu aihe.
Kerroin esikoiselle, että kuoleman jälkeen ihmiset menevät ihmisten taivaaseen, jossa heillä ei ole enään kipuja ja murheita. "Onko siellä myös koiria ja muita eläimiä? Kun kuolen, näenkö Samun taas?" Olivat asiat joita poika mietti seuraavaksi. Kerroin hänelle, että ihmisten ja koirien taivas on ihan vierekkäin, ja ihmiset voivat kuolemansa jälkeen vierailla koirien taivaassa tervehtimässä rakkaita koiriaan jotka ovat kuolleet.
Joku voi ajatella että tämä on lapselle valehtelua, mutta näin se ei ole. Koska itsekin uskon että näin asia todella on. Ja haluan uskoa vastedeskin. On lohduttavaa ajatella, että kun joskus aika tulee lähteä täältä, pääsee silloin näkemään jo edesmenneet rakkaat ihmiset ja eläimet.
Kun olimme hetken käsitelleet ketä siellä taivaassa sitten näkisi, alkoi poika miettiä mitä kaikkia välineitä siellä on. "Äiti, onkohan taivaassa hiekkalaatikko jossa voi leikkiä?" Mietin asiaa hetken, ja vastasin että kyllä siellä varmaan on, koska välillä myös aivan liian pienet lapset sairastuvat vakavasti ja joutuvat lähtemään ihmisten taivaaseen. Tottakai heillä pitää olla siellä paikka missä voi leikkiä. Lisäsin kuitenkin, että toivon että poika on taivaaseen mennessään niin iso, ettei hänen välttämättä tee mieli leikkiä hiekkalaatikolla, ainakaan ihan ensimmäisenä.
Keskustelimme esikoisen kanssa todella pitkään ja hartaasti kaikesta siitä, mitä taivaassa voisi ehkä tehdä ja kokea. Koko tämän pitkän keskustelun jälkeen hän sanoi, että minun taivaaseen menneellä papallani on varmasti hyvä ja mukava olla nyt siellä taivaassa. Tämä pienen, viisivuotiaan pojan oivallus toi itsellekin hieman lohtua ja mielenrauhaa: Nyt on papalla varmasti hyvä olla.
Kyllä nuo pienet ihmiset vaan voivat toisinaan olla yllättävän fiksuja ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti